Vapaaehtoiset avustukset HKL:n matkakorttia, hermojen rauhoittelua ja/tai mersun varaosia varten

20.1.2011

 Vasen takaikkuna oli jäänyt raolleen. Eikä mennyt kiinni. Tilkitsin raot villahanskoilla ja matka jatkui. Outoa kyllä, auton lämmöt eivät edelleenkään nousseet edes 80 asteeseen vaan pysyivät siellä 60 asteen tietämillä. Viileänä käy Saksan ihme. Mersun perä tuntui luikertelevan edelleen vähän minne sattuu, joten tarkkana sai olla suorallakin tiellä. Etupään olkanivel ja jarrulevy oli ilmeisesti kuitenkin vaihdettu, koska auto kulki suunnillen sinne minne ohjasti.
Autojen vaihto oli sovittu Suonenjoelle. Kävimme ajamassa isän kanssa lenkit molemmilla autoilla. Kieltämättä -92 e300d tuntui hieman askeettiselta -97 malliin verrattuna. Mutta pääasia, että toimi. Töihin piti kuitenkin päästä maanantaiksi. Jäin yöksi Suonenjoelle passiin, että ostamallani Mersulla varmasti pääsisi perille asti.


21.1.2011

 Bussilla töihin. Olin jo unohtanut tämänkin herkun!
Reppuun eksyi muutama viinapullo iltaa varten. Olin jo etukäteen soitellu Lahteen, että auto pitäisi siirtää Savoon.
Kerkesin hienosti 16:15 junaan, lähinnä sen takia, että juna oli puoli tuntia myöhässä. Tuskallisen hidas matka kohti Lahtea alkoi. Odottelimme joka pysäkillä pikajunaa. Tuli kieltämättä mieleen, että olisko kannattanu ohittaa se pikajuna, kun kerran noin räväkkää vauhtia kulkee...

Lahteen kuitenkin päästiin, alle tunnin aikataulusta myöhässä. Kaverit odottivat jo vastassa. Ajelimme kaverin isukin luokse, jossa Mersu oli ollut talviteloilla jo hyvän aikaa. Akku vehkeestä oli hyytynyt, joten se oli kannettu sisälle lataukseen. Akun ja avaimet saatuamme, lähdimme käynnistelemään Mersua, joka ei tietenkään tehnyt juuri muuta kuin vilautti väsyneesti sisävalojaan. Varsin lyhyet kaapelit muodostuivat myös ongelmaksi virran annon suhteen. Mersu sattui vielä olemaan nokka suureen kinokseen päin puoliki hangessa, autot molemmilla puolin, joten päädyimme uuden akun ostoreissulle.

Lahden paikallisesta jättimarketista löytyikin sopiva akku 110e hintaan. Vanha akku takakonttiin, uusi tilalle ja Mersu hörähti käyntiin.
Oli aika tarjota Iso Kirkas pullo autosta hyvin huolta pitäneelle herrasmiehelle.

Ajelimme kaverini kanssa täydentämään omia akkujamme paikalliseen ravitsemusliikkeeseen, ja koska kello oli jo yhdeksän, totesimme, että ehkäpä matka jatkuu vasta huomenna.


20.1.2011

 Laina-auton palautus. Hyvin palveli Golffi nämä vaadittavat kilometrit. Töissä esimies oli todennut, että 24.1. mennessä autoasia on oltu jollain tavalla ratkaistu, ja että ranskalaista kaunotarta tarvittaisiin Oulussa. Olimme jo aikaisemmin sopineet isäni kanssa, että toimitan tämän surullisen kuuluisan Mersun Savoon tarkempia tutkimuksia ja korjauksia varten. Saisin tilalle isän auton, ja hän vuokraisi itselleen tilapäisesti auton, jos sellaiselle tarvetta tulisi.

Seitsämän aikaan aamulla olin siis odottelemassa ystäväni lennon saapumista. Luovutin Golfin avaimet hänelle. Päivystin koko päivän kotoa käsin.


11.1.2011

 Vaadittu parin viikon odotusaika ummessa reklamaation tekemisen jälkeen. Kirjattua kirjettä ei oltu edelleenkään noudettu. Soitin kuluttajaneuvojalle ja hän lupasi pirautella myyjälle.
Kun puhelimeni soi minuutin päästä, arvasin jo, että keskutelu ei ollut ollut kovinkaan hedelmällinen. Kuluttajaneuvoja sanoi, että myyjän mielestä asia on loppuun käsitelty. Myyjän mielestä hän on täyttänyt korjausvelvollisuutensa toimitaessaan auton katsastusasemalle, eikä hän kuulemma aio lähteä mitään kirjeitä postista hakemaan.
Luonnollisesti on selvää, etten ollut aivan samaa mieltä (eikä kuluttajaneuvojakaan), mutta vetäistäänpä asiaa tässä hieman yhteen rautalangalla:
Minulle on myyty vasta katsastettu auto, joka on myyjän ja myynti-ilmoituksen mukaan tekniikaltaan loistavassa kunnossa.
Myyjä on hakenut auton ilman lupaa katsastusasemalta, ja lähtenyt ajamaan autolla Lahteen, vaikka alunperin oli erikseen puhelimessa sovittu, että auto viedään hinausauton kyydissä.
Saatananmoisesta vikalistasta myyjä on korjannut vasemmalta edestä olkanivelen.
Sanomattakin lienee selvää, että vanteet ovat edelleen ne eriparia olevat ja lohkolämmitin puttuu.
Että tämmöistä autokauppaa Lahdessa.

Kuluttajaneuvoja totesi, että hänen valtuudet loppuvat tähän, ja lupasi laittaa sähköpostilla vaihtoehtoiset kanavat, joita pitkin ruveta etemään asian tiimoilta. Käytännössä nämä olivat joko kuluttajariitalautakunta ja/tai käräjäoikeus.


5.1.2011 Golffi alle

 Pääsin kaverin kyydillä näppärästi samalle suuntimalle, missä ystäväni Golffi oli maalattavana. Maksoin maalaus- ja korjauskulut ja ajelin auton pois. Mukavan tasainen kyyti tämäkin. Kävi vielä niinkin hyvä säkä, että autossa oli USB-kelpoinen mankka ja taskusta sattui löytymään tikulta Koe-Eläinpuiston parhaat. Vakkarinopeudensäädin päälle ja matka kohti PK-seutua taittui kuin itsestään. Enpä yhtään ihmettelisi, vaikka joskus vielä Golfin ostaisinkin.


4.1.2011

 Myyjä ei ilmeisesti ollut jaksanut hakea kirjattua kirjettä postista. Onhan niillä automyyjillä kireistä tuo elo. Soittelin postiin ja kysyin, että onhan ilmoitus varmasti mennyt perille. Kuulemma on. Kyselin asiaa vielä kuluttajaneuvonnasta, ja sanoivat, että voinhan vielä varmuuden vuoksi pistää ihan perinteisellä postilla reklamaation suoraan liikkeeseen, ja näin teinkin.


28.12.2010

 Kirjoittelin kuluttajaneuvonnan avustuksella virallisen reklamaation ja lähetin kirjattuna kirjeenä myyjälle. Tulihan pitkä vikalista.

Yes, featured kinkku news already posted!


23.12.2010

 Hyvä ystäväni soitteli Thaimaasta ja kertoi lukeneen "uutiset" "blogista". Saisin kuulemma hänen autonsa lainaan kuukaudeksi. Greatness! Muutama pieni käytännön ongelma aiheutui siinä, että auto oli 200km päässä maalattavana.


20.12.2010 Edullista kulkinetta etsimässä

Käytin mukavan oloista 180tkm ajettua Citroen Xsaraa ajelulla. Tuntui yllättävän asialliselta peliltä edellisen Xsaraan verrattuna. Hinta parisataa halvempi, mutta herkkujakin puuttui. Kytkin ravisti hieman ja vaihteet olivat J-Ä-Y-K-Ä-T. Suurin osa lukoista ei toiminut avaimella. Käytin samantien autotohtorilla, ja nimenomaan Hakuninmaalla. Siellä kun Oikeasti tuntui olevan asiantuntevaa porukkaa autoja tutkimassa. Kyselivät hieman, mitä mersutarinalle kuuluu ja kerroin tuoreimman uutiset. Mitä ei siinä vaiheessa juurikaan ollut. Autohan oli ihan yhtä paska, kuin mitä asemalla oli todettu. Ellei vielä paskempi. Trafilta oli tullut ilmoitus, että eihän se katsastus nyt ollut mennyt ihan hyvin. Yllätys.

Kuinka ollakaan, vasta katsastetusta autosta (Xsara) löytyi TAAS useampi hylsyyn johtava syy. Ei mitään niin pahoja, kuin edellisessä (MB). Etuvalojen valokuvio virheellinen, valojen korkeussäätö ei toiminut, pakoputki viallinen, mikä nyt ei ilmeisesti ollut mikään uutinen Xsaroissa. Muuten ihan soiva peli. Päivän päätteeksi menin auton ja lapun kanssa takaisin autokauppaan. Pienen neuvottelun jälkeen hinta laski 4000eurosta 3000euroon. Edellisestä vahingosta viisastuneena, sanoin harkitsevani asiaa. Mahdollinen kytkinremppa, pakoputken vaihto, lukot ja valojen säädöt hieman mietitytti. Sanoin palaavani asiaan joulun tahi uudenvuoden jälkeen. Kauppaanhan se loppupeleissä jäi. Ja ihan hyvä vain. Isolle ihmiselle vähän turhan ahdas kärry kuitenkin.


13.12.2011

BEHOLD! Mersutarina saa jatkoa!
 Siat on syöty. Säästin teidät toistolta. Ei sillä, että olisin possuparkoja rouskutellut koko tämän 11 kuukautta. Ainoastaan kaksi. On ollut ns. muuta puuhaa. Eikä tämä ole ollut mikään writer's block, koska en koskaan ole mikään kummoinen kirjoittaja ollut. Kirjoittaminen on ollu jäissä lähinnä sen takia, että en vittu ole vain jaksanu märehtiä koko asiaa. Lisäksi on välillä pitänyt tehdä ihan oikeita töitä, jopa enemmän kuin normaalisti, että on päässyt tämän episodin aiheuttamasta taloudellisesta kuopasta eroon.
Prosessi on ollut yllättävänkin raskas, ei vähiten vakuutusyhtiöltä ja katsastusfirman lakimieheltä saamani palautteen takia.
Tämänkin paatoksen aion saattaa päätökseen ainoastaan niiden kolmen lukijan takia, ketkä minulta jatkuvasti kärttävät tarinaan jonkinlaista jatkoa ja ehkä joskus jopa päätöstä. Siitä myös tämä vapaaehtoinen paypal-linkki, jota ystäväni ehdotti. Lupasi maksaa kaljan sitä kautta, jos jatkaisin tarinaa. Noh, itsehän tämän aloitin. Eli jos ostatte Mersun vähemmistöryhmän edustajalta, älkää missään nimessä ruvetko blogaamaan tapahtumia. Jos ette oikeasti tykkää naputella joutavanpäiväisyyksiä joka päivä. Useamman kuukauden ajan.

Palatkaamme siis aikaan ennen kinkkuja. Osa päivämääristä on yhtä sekaisin kuin kirjoittajakin. Tulen korjailemaan näitä sitä mukaan kun kerkeän/jaksan tarkistella dokumenteista.
Arvioisin tämän olevan 20.12.
Julkaisupäivämäärät ovat tästä eteenpäin (eli siis ylöspäin) "hieman" sekaisin, mutta olkaapa tarkkana.


19.11.2011 Lenovo SL500 (taas)

 Eihän se sitten hyvin menny. Läppäristä sammui kesken iltauutisten virrat. Eikä lähde käyntiin. Ihmettelin hieman, että lahosiko akku, koska virtaa oli vielä reiluksi tunniksi jäljellä. Mutta ei! Kun Lenovo lahosi. Ei suostu lataamaan enää akkua, eikä toimimaan pelkän akun varassa. Laatutyötä. En taida jaksaa enää edes soitella Lenovolle, kun vastauksen tietää jo etukäteen. Uuutta läppäriä kiikaroimaan ja todellakin joku muu merkki kuin Lenovo. Minulla on ollut viimeiset 10 aina ThinkPad kotikäytössä, mutta näköjään aika paskaksi on laatu mennyt Lenovon myötä.


03.09.2011 Tapaus SL500 (lenovo, ei MB)

 Kaksi vuotta vanhasta Lenovo SL500:sta pamahti sarana yllättäen poikki. Olen kuullut, että thinkpadeissa on ennenkin saranat löystyneet ajan (5v) myötä, mutteivät sentään aivan poikki menneet. Pikainen googletus paljasti, että monella muullakin on ollut sama ongelma. Tiedustin asiaa Lenovon asiakaspalvelusta, jossa ystävällisesti kerrotiin, että saranoita ei korjata vaikka takuu olisikin voimassa. Saranatapuksissa kyse on AINA käyttäjän virheestä. Lisäksi heille ei ole ilmoitettu yhdestäkään viallisesta saranasta kyseisen mallin kohdalla.

Kuluttajasuojan mukaan Lenovon tulisi korvata tässä tapauksessa puolet (läppärin oletettu elinikä 4v) korjauskustannuksista, ja ihan vain läppäreiden laatuvalmistajana oletin, että Lenovo olisi ystävällisesti vaihtanut koko saranan sen enempiä mukisematta, mutta eipä näin käynytkään.

Päädyin tilaamaan saranat eBaysta muutaman kympin hintaan ja vaihdoin sen kuuluisan vasemman saranan itse. Aikaa kului 3.5h. Jos itse ryhdytte vastaavaan operaatioon, kannattaa huomata, että sl400/500 hmm:ssä on virhe: 1230 Top case sub assembly (for ThinkPad SL500), sivu 99, kohdassa 7. Ohje neuvoo vetämään salvat ulospäin, vaikka se pitäisi nostaa ylöspäin.

Tässäpä vielä muutama kuva:
Vasen sarana, Saranan kappaleet irroitettuna, Laadun tae, Puolessa välissä ollaan.
WLAN. Vasemman ruuvin kanta 2mm. Mukavaa näpräiltävää nakkisormille. Muutama 2x3mm ruuvi on sen verran hankalassa paikassa, että suosittelen jonkinnäköistä työkalua ("koura"), millä saa ujutettua ruuvit paikoilleen (tai kaiveltua pois piirilevyjen välistä).


28.12.2010 Featured kinkku news

 Melkein koko 7kg kinkku syöty. On aivan mahtavaa herkkua. En ole vielä saanut edes kastiketta tehtyä, kaikki on mennyt ns. raakana. Harkitsen vakavasti toisen kinkun ostamista lähipäivinä.


24.12.2010 Featured kinkku news

 Pistin kinkun yöksi jääkaappiin ja aamulla pääsinkin veistelemään siitä paksuja palasia. Hunajalla maustetua Dijon-sinappia päälle ja herkku oli valmista. Taas upposi kinkkua mieletön määrä.


23.12.2010 Featured kinkku news

 Kinkin lämpötila oli kohonnut iltapäivään mennessä 23 asteeseen. Uuni tulille 125-asteeseen, uunin pohjalle pelti, johon reippaasti vettä ja sen jälkeen kinkun kimppuun. Jätin verkon paikoilleen ja levittelin uuniritilälle reippaasti pitkiä siivuja foliota. Kinkku folioiden päälle kamarapuoli alas, foliot kinkun ympäri, siten, että kinkun "laki" jäi näkyviin. Kinkkumittari kinkun paksuimpaan kohtaa ja kinkku ritilän kanssa uuniin. Paitsi että eihän se mahtunut. Joutui sommittelemaan homman muutamaan kertaan uusiksi, ennenkuin kinkku mittareineen sopi uuniin kokonaan.

Kinkun sisälämpötila kohosi aika tasaisesti 10 astetta tunnissa 50 asteeseen asti ja hidastui sen jälkeen. Kinkkumittari oli hälyyttämässä 70 asteessa ja kinkun otin ulos 71 asteessa. Annoin sen levähtää puolisen tuntia, jonka ainaa sisälämpötila nousi vielä pari astetta ennenkuin alkoi laskea. Kinkunhimoissani leikkelin jo jäähtymisen aikana isoja kimppaleita kinkusta ja revin verkkoa kinkun ympäriltä. Otin rasvan talteen tulevaa kastiketta varten, mutta päätin olla kuorruttamatta kinkkua. Lämpöisenä kinkkua kului melkein kilon verran. Kannatti säästellä hyvää nälkää :)


22.12.2010 Featured kinkku news

 Nostin kinkun ulos jääkaapista ja laskin pestyyn sankoon vettä.. eihän se kinkku sinne mahtunut. Puolet potkasta jäi sankon ulkopuolelle. Kääräisin possun muutamaan muovipussiin, laskin täyteen vettä ja jätin lavuaariin odottelemaan huomista. Tökkäsin jo kinkkumittarin paikoilleen, näyttää kolmea astetta plussaa. Huomenna grande finale!


21.12.2010 Featured kinkku news

 Käänsin kinkun katolleen, että sulaa varmasti tasaisesti. Samalla huomasin, että nesteitä oli valunut kinkkupussista ja muovipussista yhtä reilusti kuin mersun moottorista. Onneksi muovikaukaloon oli kaikki jäänyt, huomenna joutuu siivoilemaan.


20.12.2010 Featured kinkku news

 Hyvin sulaa :)


19.12.2010 Featured kinkku news

 Mittarit näyttävät mystisiä lukemia sisälämpötiloiksi, noin 40C ja 50C. Käytin molempia mittareita uunissa ja vika näyttäisi korjaantuneen. Uunin säädin näyttää olevan myös aika tarkasti kohdillaan. Kinkku on sulamassa edelleen jääkaapissa.


18.12.2010 Featured kinkku news

 Jääkaapissa edelleen +4C lämmintä. Kinkku on alkanut sulaa hyvin. Kävin ostamassa Clas Ohlsonilta kaksi kappaletta digitaalisia paistomittareita, 9,95e / kpl. Testailin ne illalla, ja näyttäisivät olevan suth. tarkkoja. Kiehuvasssa vedessä toinen ilmoitti lämpötilaksi 99C ja toinen vaihteli tiuhaan 99C ja 100C asteen välillä. Ilmeisesti jostain pääsi mittareiden sisuksiin kosteutta, koska tuon testailun jälkeen mittarit ilmoittivat esim. jääkaapin lämpitilaksi 39C ja toinen 28C. Tutkimukset jatkuvat aamulla.


17.12.2010 All Quiet on Western Front

 Bluespäivä. Töitä tuntuu riittävän loputtomiin. Eilen ja tänään tuli ajeltua pätkä -92 E mallin mersulla. 3 litrainen diesel ja 450tkm lasissa. Tasaista kyytiä. Rauhallinen ja mukava ajettava. Eipä kuulu turhia moottoriääniä kabiiinin puolelle. Luulis, että näin olisi 200tkm ajetussa E-sarjalaisessakin... mutta ei aivan. Huomenna potkimaan autokauppaan renkaita. Huolestuttaa vähän Autoplussan saamat arvioinnit, mitä pikaisesti netistä googlettelin. Suhteellisen edullinen ranskalainen olisi siellä tarjolla. Saksalaisia pari kpl yksityisiltä. Hankalaksi menee arpominen taas. Ja kyllä. Ihan sama mitä takuuta tai lippulappua tarjotaan, niin kuntotarkastuksessa käytetään ENNEN rahan vauihtumista tällä kertaa :)

Kinkkunews: Päivä 2
Kinkku edelleen umpijäässä. Jääkaapissa +4C lämmintä.


16.12.2010 Western front

 Ei ole juurikaan uutta kuulunut. Kaverini soitteli purkupapereiden kanssa myyjälle viime viikolla, mutta myyjä oli sitä mieltä, että hänen ei kauppoja tarvitise purkaa, eikä itseasiassa edes korjata autoa. Kuulemma hänellä on minun allekirjoittama lappu asiasta. Kummallista. Myyjän arvion itsestäni jätän tästä pois, mutta mairitteleva se ei ollut. Olin trafiin yhteydessä ja raportti on valmiina, katsastuasemalla on vielä yksi päivä aikaa antaa oma vastineensa, eli saanen itse raportin viimeistään ensi viikon alkupuolella. Viime tinkaan jättävät, tai sitten ei vain ole mitään seliteltävää.

Kuluttajaneuvonnasta ystävällinen nainen soitteli ja kysyi, kuinka asia edistyy. Kerroin missä vaiheessa ollaan menossa ja hän pyysi ilmoittelemaan heti kun saadaan virallinen trafin päätös ja lähettelemään paperit hänelle, niin saadaan hommaa eteen päin. Eipä tule heti mieleen toista valtion laitosta, josta olisin saanut yhtä hyvää ja ystävällistä palvelua!

Töissä olen suhannut milloin työkavereiden kyydillä, bussilla, junalla ja laina-autoilla, sekä firman autolla. Täytyy sanoa, että tuiskussa ja hangessa tarpominen on aivan yliarvostettua. Julkisilla työmatkaan kuluu noin 1-2h enemmän aikaa, vähän tuurista riippuen.
Sivuhuomautuksena, Verkkokauppa postitti takuuvaihtona intelin SSD-levyn. Postipoika kiikutti sen puoli yhdeksän maissa kotiovelle ilman lisäkuluja. Esimerkillistä toimintaa myyjän puolelta, harmi, ettei näin ole aina..

Aloitan tässä samalla pienen sivukertomuksen. Lihan ystävänä ostin ensimmäistä kertaa pakastekinkun, joten päivittelenpä tänne minkälainen show kinkkuprojektista muotoutuu. Tarkoituksena olisi saada possua mahaan jouluna.

Päivä 1: Kinkku ostettu. 7kg harmaasuolattu luullinen juhlakinkku. Kinkku umpijäässä jääkaapissa. Lämpötila +2C. Nostin jääkaapin lämpötilan +4C:een.


30.11.2010 Askel parempaan suuntaan

 Heräsin viideltä. Pyörin sängyssä, mutta uni ei tullut. Lueskelin facebookkia ja työkaveri oli lähettänyt uutta informaatiota asiaa koskien. Ilmeisesti Dekra saattaisi saada Saksassa selviteltyä auton historiaa valmistenumeron perusteella. Kirjoittelin tönkköenglannilla sepustuksen palautelomakkeeseen (osittain siksi, että omien kokemusteni mukaan saksalaiset eivät taida englantia kovin hyvin, osittain siksi, että aivot olivat edelleen hieman kohmeessa). Mailailin trafin tarkastajalle myyjän illalla välittämää tietoa tehdyistä korjauksista ja sen ainoan kunnollisen kuvan, minkä autosta olin kännykällä saanut napattua. Pyysin myös tarkastajaa lähettämään minulle kopiot kuvista, jos hän niitä tarkastuksen yhteydessä ottaisi. Hermostutti hieman. Myyjä oli sanonut eilen puhelimessa, että auto on niin hyvässä kunnossa, että kelpaa kenelle tahansa katsastusmiehelle. Pähkäilin, soittasinko lääkärille ja pyytäisin sairauslomaa. Olin kuitenkin saanut suhteellisen hyvin nukuttua, joten ajattelin suoriutua työpaikalle.

En saanut kumpaakaan lähellä asuvaa työkaveria kiinni, joten päätin yrittää bussimatkailua. Ulkona oli sen verran vilpoista, että ajattelin ottaa toppatakin käyttöön tällekin talvelle. Matkalla pysäkille työkaveri soitteli ja tarjosi kyytiä, joten sovimme treffit bussireitin varrelle. Säästyin muutamalta vaihdolta.

Aamupäivä meni vilkkaasti töiden touhussa. Trafin tarkastaja mailasi takaisin, ja kertoi, että luonnollisesti tulen saamaan rapotin kuvineen.

Ystäväni Lahdesta soitteli aamulla lähettämäni tekstiviestin johdosta ja sanoi, että ei ole varma voiko hakea mersua tarkastuksen jälkeen. Lounasaikaan mennessä asia oli kuitenkin saatu järjestymään, ystäväni isä hakisi auton, kunhan ottaisin yhteyttä häneen.
Ajelin asiakkaalle loppupäiväksi. Perillä huomasin ottaneeni matkaan työkaverin laukun omani sijaan. Läppärin sijaan repusta löytyikin nuuskaa. Ei maistunut kenellekään. Pienellä luovimisella päästiin kuitenkin hyvään vauhtiin töidenkin suhteen.

Kello läheni puolta neljää. Soittoa ei ollut kuulunut trafilta, eikä katsastusasemalta. Maalailin mielessäni jo kuvia, siitä, miten auto olisi lähtenyt taas teille tietämättömille. Päätin soittaa trafiin, josta pyysin yhdistämään tarkastajalle. Tämä kertoi hyvät uutiset. Tarkastus tehty, hän tekisi asiasta raportin, jonka saisin kahden viikon päästä, kun asiakirja olisi ns. julkinen. Auto olisi noudettavissa katsastuasemalta ja avaimet olisivat vastaanotossa. HIENOA!, huusin mielessäni. Ja taisinpa hihkaista lähimmälle asiakkaallekin. Myyjän povailemaa nolla-tulosta ei siis ainakaan ollut tullut (oliko tästä oikeasti jossain vaiheessa epäilystäkään?).
Soitin ystäväni isälle ja pyysin häntä hakemaan auton ja katsastusasemalle, että ko henkilö tulee hakemaan auton, ja sen saa hänelle luovuttaa. Myöhemmin sain vielä varmistussoiton, että auto oli haettu ja avaimet tallessa.
Ajelin riemuissani kotiin ja palkitsin itseni siiderillä. Näillä tiedoilla myyjän on suhteellisen vaikea enää väittää, että autossa on kaikki kunnossa.


29.11.2010 A new twist!

 Ajoin aamulla katsastusliikkeen kautta. Autoa ei edelleenkään näkynyt. Kysyin tiskiltä tilannetta ja hieman yllättyneenä he kertoivat, että auto oli haettu perjantaina. Ilmeisesti myyjäliikkeen myyjä tai edustaja. Jäi hieman epäselväksi, että kuka. Henkilöllisyyttä ei oltu kysytty. Oli lähtenyt ajamaan mersulla, mutta hakenut sitten trailerin kun ilmeisesti todennut tilanteen toivottomaksi.

Juttelin trafin edustajien kanssa. Eihän tämä nyt taaskaan hyvältä näyttänyt minkään suhteen. Kysyin, että miten ihmeessä katsastuskonttorilta on voitu antaa avaimet tuntemattomalle henkilölle? Eipä siihen oikein osattu vastata, muuta kuin, että auton hakija oli esittäytynyt olevan ko liikkeestä ja auto pitäisi hakea korjaukseen. Great!
Päivän piristävin uutinen oli, että valmistenumero oli löytynyt suurinpiirtein sieltä, mistä pitääkin.

Ajoin töihin ja hain mersun kesärenkaat matkalla. Ainakin ne olivat vielä tallella.
Soitin töistä katsastusaseman lakimiehelle ja selitin tapahtumat alusta alkaen. Hän ymmärsi tapahtuneen ja aluksi ruvettiin selvittelemään, miten auto oli voitu antaa henkilölle, jolla ei ollut lupaa sitä viedä. Lakimies lupasi soitella takaisin.
Pian hän soittikin ja kertoi olleensa yhteydessä aseman esimieheen. Hän oli sanonut, että torstaina heille oli lähetetty tekstiviesti, jossa olen antanut luvan auton hakemiselle. Koska moista vietiä en ollut lähettänyt, enkä edes tiennyt katsastajien kännykkänumeroita, pyysin tarkempia tietoja viestistä. Mistä numerosta lähetetty, mihin numeroon lähetetty, mihin aikaan ja viestin sisältö. Lakimies välitti tiedon eteenpäin.
---- joudun jättämään tästä muutaman tapahtuman pois toistaiseksi, harkitsen julkaisemista myöhemmin ---
Soitin myyjälle. Auto oli ilmeisesti korjauksessa. Kysyin, että millä oikeudella hän oli auton hakenut? Hän vastasi, että torstain keskustelun perusteella. Sanoin, että lähetin viestin hänelle, missä homma peruttiin. Hän väitti, ettei ollut viestiä saanut. Oli vielä tänään tarkastanut puhelimesta.. siis..? Oli tarkastanut puhelimesta tänään, ettei ollut saanut viestiä torstaina? Right.. Sanoin, että olit kuitenkin soitellut välittömästö viestin jälkeen pariin kertaan, klo 22 jälkeen, millähän asialla? Olisi kuulemma kysellyt tarkemmin sen katsastusaseman osoitetta. Siis osoitetta, joka lukee hänelle lähettämässäni katsastusraportissa. Kuulostipa aika uskottavalta. Kysyin, voisiko hän toimittaa auton katsastusasemalle, jonne pyytäisin trafin tarkastajan. Kuulemma onnistuisi. Sanoin, että soittelen pian uudelleen, mille asemalle.

Soitin trafiin ja kerroin taas tilanteen. Minut ohjattiin tarkastajalle, jonka kanssa sovittiin yksityiskohdista. Katsastusasema jne. Lupasin lähettää tarkastusraportin myös hänelle. Soitin takaisin myyjälle ja sanoin, että auto tulisi toimittaa pikimiten sovitulle katsastusasemalle. Auto oli kuulemma juuri pukilla ja etupään laakereita katseltiin (niiden, jotka eivät varmasti olleet rikki). Parissa tunnissa homma saataisiin valmiiksi. Kysyin mitä muuta autolle oli tehty - ei kuulemma muuta. Myyjä sanoi, että toimittaa auton katsastuskonttorille, mutta joudun allekirjoittamaan paperin, jossa luovun kaikista muista korjausvaatimuksista. Näin oli kuulemma käsketty tehdä kuluttajaneuvonnasta ehdottomasti. Kuulosti hieman oudolta, mutta myyjä vakuutti juuri sinne soittaneensa. Hän sanoi, ettei voinut ottaa vastuuta siitä, että ajan auton katsastusasemalle... Mutta itsehän hän sen lupasi viedä.. Yritin selittää asiaa, että eihän auton tarkastaminen mitenkään vaikeuttaisi tai vaikuttaisi korjauksiin, mutta myyjä ei halunnut ottaa tätä kuuleviin korviinsa. Auto ei liikahtaisi, ellei hän saisi nimeä paperiin.

Soitin kuluttajaneuvontaan, ehkäpä tämän ruljanssin huojentavimman puhelun. Ystävällinen nainen otti ylös tapahtumien kulun alusta asti, ja kun kysyin tuosta paperista mitä minua oli pyydetty allekirjoittamaan hän sanoi, ettei täältä ole voinut saada millään tuollaista neuvoa, eikä paperia saisi missään nimessä allekirjoittaa. Lisäksi hän selvensi useita muitakin hämäriä kohtia, joita minulla tätä asiaa koskien oli ollut.

Myyjä soitti, että auto oli valmiina toimitettavaksi ja sanoi lähettävänsä sopimuksen sähköpostilla. Sanoin, että olin lähtenyt jo töistä, ja tuota paperi en allekirjoittaisi. Sanoin soittaneeni kuluttajaneuvontaan ja heidän sanoneen, ettei tuollaista ohjetta ole annettu, eikä paperia saisi misään nimessä allekirjoittaa. Myyjä raivostui. Sanoi, että hinaa sitte itse autosi katsastuasemalle, jo kerran MIKÄÄN ei kelpaa, hän ei sitä enää kuskaa mihinkään. Kysyin, että missä auto on, mutta hän ei suostunut sitä paljastamaan. Sanoi vain, että osaa hänkin hankala olla. Kysyin uudestaan, että missä osoitteessa auto on, mutta hän ei kuulemma muistanut (vaikka ilmeisesti olikin kyseisessä osoitteessa). Asia ei edennyt, joten kiittelin ja lopettelin puhelun. Oli hyvin vaikeaa olla käyttämättä voimasanoja.

Soitin hyvälle ystävälleni, ja pyysin häntä käyttämään minua poliisiasemalle. Hän olikin melkein heti valmiina ja nippanappa asemalle kerkesimme. Tosin rikosilmoituksia ei virallisesti otettu enää vastaan. Juttelin muutaman poliisin kanssa ja sovittiin, että yksi jää tekemään ilmoitusta ylitöinä. Selitin tilanteen alusta alkean ja kerroin, missä tilanteessa nyt ollaan. Auto on kateissa, haettu ilman lupaa ja pitäisi saada Lahteen aiemmin sovitulle katsastusasemalle. Ehdotin poliisille, että jos hän vielä yrittäisi soittaa myyjälle ja taivuteltua hänet toimittamaan auto katsastusasemalle. Näin tehtiinkin, pian poliisi pääsi läpi ja yhteinen sävel löytyi yllättävän helposti. Trafin tarkastakan kanssa oli sovittu, että auto on klo 9 Lahdessa katsastusasemalla. Jokohan tämä asia saataisiin pikkuhiljaa etenemään.. Huominen näyttää.


28.11.2010 Vara-auto

 Ajelin firman vara-auton Oulusta Tampereen kautta Etelä-Suomeen. 5 vuotta vanha 206 Peugoet. Ihan eri mukava ajaa kuin tämä surullisen kuuluisa mersu. Penkit olivat vain isolle miehelle erittäin epämiellyttävät. Tipautin työkaverin Tampereelle ja ajelin kohti Etelä-Suomea. Ajokeli oli oikein mukava ja matka taittui äkkiä. Ajoin katsastusaseman kautta. Ei ollut pihassa autoja. Eikä takapihallakaan. Eikä hallissa. Kiersin aseman kahteen kertaan ympäri ja kävin kurkkimassa ikkunoista sisään. Nada. Kertailin mielessäni suurimman osan tuntemistani kirosanoista. Ajoin pettyneenä pois. Olin ollut lähes varma, että mersu olisi löytynyt hallin nurkasta. Pitää näköjään lykätä aamulla töihin menoa ja käväistä uudestaan katsastusasemalla kyselemässä, että missähän vitussa se auto oikein on.


27.11.2010 Pikkujoulut selvinpäin

 Aamulla lento Ouluun. Kiertelin hieman kauppoja hakien talvivarusteita. Oulussa oli KYLMÄ. Ja pirullinen tuuli. En ollut ottanut lääkkeitä aamulla, joten olo oli stressaantunut ja hieman ahdistunut. Ei kuitenkaan läheskään niin paha kuin torstai-iltana. Olin saanut erittäin elävän ja huolestuttavan kuvan päähäni. Tekstasin naapurissa asuvalle ystävälleni, että kävisi katsomassa, että mersu on kunnossa. Parin tunnin päästä hän soitti, ettei autoa näkynyt katsastusaseman parkkipaikalla. Noh.. katsastusmieshän oli sanonut, että siirtää sen sisälle. Tai olihan trafikin voinut käydä siirtämässä sen jonnekin. Mistäpä tuota tiettä. Sisällä hallissa se kuitenkin varmaan oli. Ahdistus kasvoi taas piirun verran.

Itse pikkujouluissa oli mukavaa. Ajeltiin mönkijöillä metsisssä. Tehtiin kaljakoreista torneja. Voitin firman haulikkoammuntakisan. Suorituksen arvoa ei vähentänyt se, että porukasta lähen puolet harrastaa aktiivisesti metsästystä :)

Odottelin ahdistuksen laskua, että olisin uskaltanut ottaa muutaman saunajuoman, mutta pysyin loppujen lopuksi erossa sekä lääkkeistä, että alkoholista. Yllättävän mukavaa oli selvipäinkin. Saunassa puhuttiin asioita halki. Eihän tässä oikeasti mitään hätää ollut, rupesin itsekin sen pikkuhiljaa uskomaan. Kun puolenyön jälkeen saavuin hotellille, nukutti hyvin. Ilmeisesti pikkujouluaktiviteetit olivat tehneet tehtävänsä.


26.11.2010 Huononee, ennekuin paranee?

 En nukkunut yöllä silmäystäkään. Aamulla olo oli kauhea. Soitin diacoriin varatakseni ajan. Diacorin ajanvaraus ei toiminut. Myöskään nettiajanvaraus ei toiminut. Puheluun vastannut pyysi soittelemaan myöhemmin uudestaan. Kokeilin vartin päästä nettivarausta uudelleen ja sain ajan varattua. Työkaveri heitti minut töihin, josta lähdin jonottelemaan bussia. Oli aika kirpeä pakkanen, mutta aivot eivät tuntuneet reagoivan siihen juurikaan. Myöhästyin bussista, mutta kerkesin nippanappa sovittuna aikna vastaanotolle. Juttelimme lääkärin kanssa tovin tapahtuneesta ja elämänmenosta muutenkin. Lääkäri oli hieman huolissaan yleensäkin ylihuolehtivasta luonteestani ja määräsi minulle rauhoittavia ja pyysi olemaan yhteydessä, jos ahdistus ei pian poistu. Lääkäri olisi kirjoittanut sairauslomaa, mutta valitettavasti sitä ei ollut mahdollista pitää perjantaina. Apteekkireissun jälkeen olo rupesin hieman helpottamaan. Onneksi oli kevyt päivä töissä. Työkaveri hetti minut kotiin ja nukuin koomassa parin tunnin päiväunet. Kertailin hieman päivän tapahtumia, pakkasin tavarat huomista reissua varten ja menin takaisin nukkumaan. Hyvin nukutti edelleen.


25.11.2010 Homma mutkistuu

 Autottomana, ajattelin tehdä etäpäivän. Onneksi on nämä pelit ja vehkeet nykyaikana. Pöytäkoneesta hajonnut levy oli vielä huollossa/vaihdettavana, mutta läppärilläkin pärjää yllättävän hyvin.
Työkaveri oli saanut auton alunperin katsastaneen henkilön langan päähän. Oli hieman ihmeissään tapahtuneesta. Oli kertonut, että samasta liikkeestä käy paljon autoja ja ne katsastetaan yleensä eri renkailla kuin myydään. Työkaverin mielestä katsataja kuulosti rehdiltä mieheltä. Halusi tietää lopputuloksen, kävipä tässä jutussa miten päin tahansa. Toivottavasti saadaan ilmoitella jossain välissä hyviä uutisia. Työkaveri soitteli myöhemmin, että hänen toimestaan homma ei valitettavasti enää edisty, oli tullut sen verran suuri sanasota myyjän kanssa. Pumppu rupesi takomaan taas ylimääräisiä kierroksia. Kelasin mielessäni, että pyytäisinkö jotain muuta jatkamaan asian hoitamista, mutta tulin siihen lopputulokseen, että sitten ne asiat vain sekaisin menisivät. Kävin vetämässä parvekkeella henkeä ja yritin saada kiukkuani aisoihin.

Soitin myyjälle, hän vastasi heti. Onneksi suht hyvätuulisena, mutta äänestä kuului selvästi varautuneisuus. Pyysin anteeksi, etten ollut itse soitellut mahdottoman vitutuksen vuoksi. Hän ilmeisesti ymmärsi asian. Kerroin tilanteen ja sanoin toivovani, että kauppa purettaisiin. Siihen hän ei kuulemma suostunut. Eikä hän ollut saanut kuntotarkastusraporttia, mikä oli kahteen (kolmeen) kertaan lähetetty. Lupasin lähettää sen välittömästi itse. Illemmalla huomasin, että firman mailista lähetetyt postit eivät menneet perille hotmailiin. Lähetin varmuuden vuoksi saman raportin hotmailista. Keskustelin myyjän kanssa ja hän sanoi soittaneensa kuluttajansuojavirastoon, jossa oli sanottu, että 13v vanhasta autosta ei tarvitse korvata mitään, mutta hyvää hyvyyttään hän halusi saada asialle jonkinlaisen sovinnon. Rupeamatta sen enempää kinaamaan kuluttajansuojasta, kerroin vain, että mitä minulle oli kerrottu samasta virastosta. Tarinat erosivat hieman toisistaan. Sovittiin siis, että lähetän kuntotutkimusraportin yhteystietojeni kera ja hän soittaa minulle tänään, tai viimeistään huomenna kello kymmeneen mennessä.

Myyjä kertoi, että hän oli ostanut auton noin viikko aikaisemmin, ajanut sen Helsingistä Lahteen, käyttänyt pesussa, vahauksessa ja katsastuksessa ja laittanut myyntiin, kun ei ollut huomannut mitään vikaa. Ja katsastuskin oli mennyt läpi hienosti. En tiedä miksi, mutta jos en nyt suoranaisesti uskonut, niin ainakin halusin uskoa häntä. Noh, ainakin neuvotteluyhteys oli avattu (uudestaan).

Soittelin vielä muutaman minuutin perästä uudestaan ja kerroin lähettäväni reklamaation kirjallisena, koska niin oli kuluttajaneuvonnasta ja vakuutusyhtiöstä kehoitettu tekemään.

Vastailin työpuheluihin, kun niitä rupesi tulemaan ja tein sähköposti-ilmoituksina tulleet hommat. Mieliala vaihteli tasaiseen tahtiin kiukusta vitutuksen kautta masennukseen. Soitin työkaverille ja kerroin missä kohden mennään Mersun kanssa. Sen jälkeen jonottelin pidemmän tovin trafille. Ei ollut kukaan puhelimen ääressä katsastuksen valvonnassa. Puolen tunnin kuluttua uudelleen soitellessani tärppäsi. Kerroin mitä viikon aikana oli tapahtunut ja minua pyydettiin ottamaan yhteyttä katsastusasemaan, jossa kuntokartoitus oli tehty. Heitä pyydettiin ottamaan kuvia autosta ja ottamaan yhteyttä takaisin trafiin saamaani sähköpostiosoitteeseen. Soitin katsastuasemalle ja kerroin mitä trafista oli kerrottu. Valitettavan tuttu tarina, tiesivät mitä tehdä. Pyysin heitä olemaan myös yhteydessä minuun asian edetessä ja välittämään yhteystietoni trafille. Ilmoitin asiani vielä varmuuden vuoksi sähköpostilla trafille saamaani osoitteeseen.

Yritin soitella myös alkuperäisen katsastusmiehen lakimiehelle, sekä katsastusaseman esimiehelle, että kuinka tällainen on yleensä mahdollista, ja kuinka näissä tilanteissa ollaan normaalisti menetelty. En saanut kumpaakaan kiinni, joten yritän huomenna uudestaan.

Tein työt loppuun ja sen jälkeen vähän ruokaa. Asiat pyörivät edelleen mielessäni. "Pelkkää rahaa", yritin vakuutella itselleni. En onnistunut. En voinut olla ihmettelemättä, miten tuollainen auto on voinut mennä katsastuksesta läpi. Jos katsastusmies on ollut rehellinen, niin mikä auto siellä katsastuksessa on käynyt? Liittyykö puuttuva valmistenumero tähän jollain tapaa? Kuulostaa hieman kaukaa haetulta, mutta toisaalta, MB:n tarkastusnumerohaku ei palauttanut tuolla numerolla juurikaan mitään. Ei sillä, että tietäisin, mitä kaikkea pitäisi palauttaa, mutta kuulemani mukaan varustelistaa myöten tietoa pitäisi tulla.

Tässä myyjä soitteli ja illasta kehkeytyi varsin mielenkiintoinen. Myyjä oli kovin tuohtunut, kun olin pelotellut häntä, että auto oli ollut täysi pommi. Hän oli saanut listan vioista, jotka kuntotarkastuksessa oli havaittu. Hän oli kuulemma melkein käynyt hakkaamassa tyypin, keneltä auto oli hänelle tullut. Käyhän se kaupan teko noinkin... Sen jälkeen hän luetteli, miten pieniä, suoraansanoen olemattomia nämä viat ovat. Muutaman kympin korjauksia kaikki. Yhteensä maksimissaan 300e. Viat pitäisi kuitenkin korjata hänen pajallaan ja naapurikorjaamoissa. Oli kuulemma ammattitaitoista väkeä ja paljon halvempaa, kuin korjailla etelässä. Väliin hän sanoi, että mehän ei muuten olla tavattukaan, että autoa oli myymässä joku hänen palkoillinen. No hyvä, että tämäkin tuli nyt jo selville. Sanoin, ettei autoa oikein voisi ajaa, kun eturengas heiluu minne sattuu, mutta myyjä intti, että varmasti voi. Kuntotohtorit olivat kuulemma vain peloitelleet minua. Uhkasi haastaa ko katsastajan oikeuteen. Noh, siihenhän hänellä olisi oikeus, eikä se oikeastaan minulle kuulunut. Hän hakisi auton omalla vastuullaan. Ihmetteli vielä kovasti esim. tukivarsien niveliä, varmasti olivat katsastusmiehet repineet ne paikoiltaan. Ja lyöneet isoimmat reiät pohjaan. Hän siirtyi asiasta kolmanteen ja kiukustui taas asteen verran, koska olin kuulemma usuttanut katsastusmiehet soittelemaan hänelle. Sanoin, ettei minulla ollut asiasta mitään tietoa. Hän sanoi, että korjaa viat vain, jos hänelle ei enää soitella. Vastasin, että en voi juurikaan vaikuttaa siihen, kuka hänelle soittelee. Lopulta hän hieman leppyi ja sanoi, että hän käy hakemassa auton la-ma, että minun pitäisi ilmoittaa asiasta katsastuasemalle, jolla auto oli ja ketään muita ei saisi asiaan enää sotkea. Sanoin, että mietin asiaa ja että olin ilmoittanut asiasta trafille. Hän selitteli pitkän, että eihän tätä nyt trafille kannata viedä, joudutaan vielä molemmat istumaan käräjillä vuoden verran todistajina. Saattaa saada vielä hyvä katsastusmies potkut.

Myöhemmin hän soitteli uudestaan. Auto pitäisi saada pikaisesti hänelle korjattavaksi, koska ei halunnut enää pitkittää asiaa. Hän luetteli kohdat, mitkä aikoo korjata, saisin kuulemma kuitit varaosista, tehdystä työstä sekä pienen kuvauksen korjaamoilta. Tässa tapauksessa ei kuulemma rahassa säästeltäisi (300e??). Hän vaatimalla vaati, että auto pitää olla noudettavissa perjantaiaamuna. Selitykseksi hän antoi, että hänen työläisensä olivat silloin käymässä Helsingissä. Sanoin, että miettisin asiaa mieluusti muutaman päivän, että voitaisiinko tämä siirtää alkuviikolle. Ei voida, silloin hän on Virossa hakemassa autoja myyntiin. Kysyin, että eivätkö hänen työläisensä voisi silloin hakea autoa.. Hän kuulemma halusi huolehtia asiasta henkilökohtaisesti(?). Sanoin, että minulle käy loppuviikkokin, mutta siihen hän totesi, että loppuviikosta hän voi olla jo ihan eri tuulella, eikä välttämättä halua korjata autoa ollenkaan. Sanoin, että jos tämä on hänen mielipiteensä, niin kai sitä on sitten kunnioitettava. Homma pyörähti taas alkupisteeseen. Myyjä vaati autoa korjattavaksi perjantaina ja ihmetteli, että mikä ihme tässä nyt mättää. Sanoin, että haluaisin itse käydä tarkastamassa auton vielä jonkun tuttavan kanssa, joka autoista tietäisi, koska nyt oli tullut niin ristiriitaista tietoa autosta myyjältä ja katsastusmiehiltä. Ei kuulemma käy. Ei edes kahden viikon päästä, silloin hänellä voi olla jo ihan jotain muuta, eikä välttämättä rahaa korjauksiin (300e??). Lopulta hän lupasi ja vannoin, että tahtoo pelkästään hyvää ja korjata aiheuttamansa vahingon, ja että olen varmasti tyytyväinen lopputulokseen, mutta auto on saatava haettua klo 8 perjantaiaamuna.
Helvetti, uskoin taas, vaikka hälytyskellot soivat tuhatta ja sataa. Lupauduin soittamaan aamulla katsastusasemalle ja antamaan luvan auton pois viemiseen.
Kerroin väliaikatiedot tilannetta seuraaville kavereilleni ja se sai murskaavan vastaanoton. Tuli kymmeniä viestejä, joissa sanottiin, ettei autoa saa missään nimessä luovuttaa pois. Ensin trafin miehet asialle ja sitten selvitellään mitä oikein on tapahtunut ja sitten ruvetaan sorvaamaan mahdollista kaupan purkua. Muutin mieleni.
Tekstasin myyjälle 22:12: "Hei, anteeksi, että vaivaan tällä asialla vielä. Ystäväni sanoivat, että nyt ehdottomasti jarrut kiinni. Perutaan se huomen auton haku. Selvittelen nyt ajatuksiani pari päivää ja palaan asiaan myöhemmin." T:kari. Ps Anteeksi tämä kaikki häsläys.

Pistin puhelimen äänettömälle. Oksetti. Aivot kävivät aivan ylikierroksilla. Ahdistus oli sanoinkuvaamaton. Oli ollut jo kauppiaan kanssa puhelimessa jutellessa. Autokauppias oli yrittänyt soittaa kahdesti. En halunnut enää vastata. Noh, ainakin tekstiviesti oli mennyt perille, ajattelin. Ystäväni soitti ja rauhoitteli, että nyt vedetään henkeä pari päivää, että rauhoitun. Hän lupasi tulla henkilökohtaisesti auttamaan käytännön asioissa, kunhan scannaisin hänelle tarvittavat dokumentit. Juttelin vielä muutaman muun kaverin kanssa. Ahdisti ja vitutti. Siinä vaiheessa kun Simpsonien katsominen vain lisää ahdistusta, asiat on huonosti. Miten tämä taas meni näin vaikeaksi? Otin pari vodkapaukkua, muttei tuntunut auttavan ollenkaan. Fyysinen ja psyykinen pahoinvointi vain kasvoi. Menin sänkyyn pyörimään.


24.11.2010 Hämärän peitossa

 Kävin töissä työkaverin kyydillä. Olo masentunut ja sekava. Myyjä oli luvannut soittaa työkaverilleni tänään. Ei ollut puhelin soinut, olisiko ollut juuri lentokoneessa. Huomenna jatkuu. Edellisistä puheista päätellen myyjä ei ole halukas purkamaan kauppaa.


23.11.2010 Mersumiehen unelman sirpaleet

 Aamulla ajelin töihin. Normaaliin tapaan. Loppumetreillä, ennen viimeistä nousua työpaikan parkkipaikalle kuului outoa jurnutusta edestä. Katselin tilannetta, kaikki renkaat ehjänä, PALJON lunta ja loskaa kiinni puristuneena. Siitä kai se johtui, ajattelin mielessäni. Töissä tuli puheeksi auton yleinen kunto, itse olin huomannut hyvin pientä alkavaa ruostetta peräkontin alalaidassa, kun sen vihdoin olin auki saanut. Muutaman muun puutteen vuoksi, soitin Autotohtorille ja varasin ajan tarkastukseen. Noin 1km ennen autotohtoria sama jurnutus alkoi uudelleen. "Helvetti tätä loskakeliä ja suolausta", ajattelin. Auto tuntui ohautuvan vähän minne sattuu. Kaivokselan liittymän alastulossa huomasin ikäväkseni, etteivät jarrut toimi. "Tämäkin vielä, rkle!". Näin jo mielessäni monimutkaiset vakuutuskaavakkeet, kun T-risteyksen liikenne vilisti v**tumaiseen tahtiin silmissäni.
Pumppasin jarruja ja mersu pysähtyi, kuin pysähtyikin ajoissa. Hieman hämmentyneentä linkkasin loput sadat metrit "varikolle". Kerroin havaitsemastani viasta samantien vastaanottotiskillä olleelle teknikolle. Hän sanoin, että katsellaanpa tämä ihan aluksi, ennekuin ruvetaan mitään sen kummempaa autolle tekemään. Hänen koeajolle lähtiessään kuulin pienen ujelluksen autosta.

Hänen palattuaan pikaiselta koeajolenkitä, totesi hän, että kyllä tarkastus voidaan suorittaa. Jarruissa oli jotain outoa, kuten olin jo todennut. Samoin oli hän huomannut, että sutimisen esto hyppää päälle paljaalla maantielläkin, kunnolla kaasua painaessa... Tässä vaiheessa en jaksanut enää olla varma mersun ylivoimaisesta suorituskyvysytä.

Itse tarkastukseen minua pyydettiin mukaan seurailemaan, mitä autosta tarkistellaan. Olihan se ihan mukavaa, koska en autoista mitään tajunnut. Näkisipä kerrankin, mitä sieltä oikeasti pitäisi katsoa. Silmät sykkyrällä katselin, kuinka eri penkeissä autoa pyöriteltiin. Useamman miehen voimin. Itse (ensimmäisenä?) pääsin tarkastelemaan vasenta eturengasta lähempää, kun se pukin päälle nostettiin. Korostan edelleen, etten tiedä autosta hevon **ttua, mutta haljennut jarrulevy(?) kiinnitti huomioni. Kysäisin asiaa huoltotohtoreilta ja he varmensivat havaintoni. Ennen tätä he olivat jo pidemmän aikaa tarkastelleet takapään jarruja(?), joista minulle ei koskaan selvinnyt, että mikähän niissä oli vikana (vai oliko?).

Tarkastus jatkui. Minut pyydettiin auton alle, jossa (itsekin) huomasin, että auton moottori on irti. Tämähän se vasta herätti luottamusta. Päästin muutaman suomalaisen kirosanan ja aloin tapailla 020202-numeroa, josta pyysin yhdistämään kuluttajasuojavaltuutetulle. Orastava paha fiilis oli osoittautunut oikeaksi. Niiltä osin, kun auton pohja ei ollut ruosteessa, näytti se lähinnä pakkelista kootuvalta tilataideteokselta. Ei sillä, että tietäisin, miltä mersujen pohjien pitäisi näyttää, mutta tällaista en ollut ainakaan kuvitellut.

Kuuntelin neuvot, mitä kuluttajasuojasta kerrottiin. Kerroin esille tulleet viat, kun minua taas huikattiin lähemmäksi mersua. Vasemman puoleinen eturengas ei pysynyt kunnolla suunnassaan. Laakerit hajalla tai jotain. En tajunnut, muuta kuin, että iso remppa tulossa sinnekin. Katsastaja tökkäsi muutaman kerran ruuvimeisselillä auton pohjaa. Läpi meni, että hulahti. Ei kuulemma kannattanut enempää reikiä tökkiä. Löin (anteeksi) luurin korvaan kuluttajasuojalle. Rupesi hieman huippaamaan. Soitin duunikaverille. Varattu. Tekstiviesti, soita ASAP.
Seuraavana kohteena oli aiemmin mainittu vasen etupyörä. Heiluu, kuin maitohammas. Ei saatana. Epätoivo ja V-käyrä nousivat samaa tahtia. Hetken kuluttua, duunikaveri soitteli. "Miten menee?" -"Päin vittuja, pääsetkö hakemaan? Mersu jäi tänne".
Tilanteeseen hieman jo sopeutuneena kävin katsomassa loputkin, "pikku"viat. Akku irti.. no big deal. Ei tunnu missään tässä konkurssissa. Akun vieressä takan nyrkin mentävä aukko, mistä näkyy maahan... EI SAATANA. Piti lähteä tuulettelemaan pihalle. Kaiken kruunuksi kattoluukku jäi vielä jumiin AUKI. Onneksi pienellä renkkaamisella saatiin se suljettua. Tässä vaiheessa oli käynyt harvinaisen selväksi mitä olin ostanut. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen teki mieli röökiä aivan perkeleesti. Onneksi sitä ei ollut. Huusin itselleni, myyjälle ja auton alkup. katsastajalle salaa mielessäni. " ***TANA ***LESTAN TEIDÄT KAIKKI". Vasta pitkän harkinnan jälkeen poistin itseni listasta. Olin ostanut loistokuntoisen auton. Ainakin myyjän mukaan.

Aftermath. Neljä sivua vikalistaa. Olin pihalla, kuin tamppoonin naru pakkasella. Auto jäi katsastuaseman pihalle. Viikko sitten uusi mersun iloinen omistaja, tänään jalkapatikassa. Sain tulosteet kuntokartoituksesta. Kaikki katsastajat antoivat neuvoa, miten menetellä. Kaupan purku, ei muuta vaihtoehtoa. Jos ei onnistu, niin yhteyttä Trafiin. Hain reppuni ja marssin sekavin tuntein pois päin. Parin minuutin selvän hetken jälkeen palasin maksamaan ko kartoituksen.

Tässä välissä haluaisin ehdottomasti kiittää Hakuninmaan A-Katsastuksen asiantuntevia ja ystävällisiä jätkiä A+ arvoisesta työstä, sekä helkkarin asiallisesta asiakkaan huomioimisesta! Kerrankin tuli oikeasti tunne, että asiakas ja asiakkaan auto (niin helvetin raato, kuin se olikin) oli tärkeä.



Vitutus ja mielipaha oli niin valtaisa, että se lamaannutti minut täysin. Onneksi hyvä ystäväni ja työkaverini kävi hakemassa minut katsastuasemalta ja lupasi auttaa asioiden hoitamisesta. Tähän mennessä kaikki (minä mukaanlukien) olimme sitä mieltä, että ainoa vaihtoehto on kaupan purku. Lähinnä vitutti, että olin törsännyt melkein 1100e uusiin talvirenkaisiin ja vanteisiin.

Töistä tai soittelemisesta ei tullut mitään. Olin liian agressiivisella tuulella, joten onneksi hyvä työkaverini soitteli puolestani myyjälle.
Lopputulema on tällä hetkellä (näitä tekstejä kirjoittaessani) hieman epäselvä, mutta toivottavasti huominen päivä selvittää jotain. On kuitenkin hieno huomata, että hädässä nimenomaan ystävä tunnetaan. Minulle on tarjottu apua monelta suunnalta, niin ilmaisia lakimiehiä, kuin fyysistäkin apua. Olen edelleen siinä uskossa, että tämä asia saadaan selvitettyä.

Ps. Soitin matkahuoltoon kysyäkseni (kun en heidän palveluitaan käytä), että mistä voisin lunastaa pakettini. Kävi ilmi, että ilmoituksen pitäisi tulla postitse minulle... Ei ole näkynyt, tai sitten olen ollut mersukuumeen sokaisema. Tosin heidänkään järjestelmässään ei näkynyt yhtään pakettiä, joka olisi lähetetty nimelläni. Pitäisi kuulemma olla tästäkin pikaisesti yhteydessä paketin lähettäjään... Mutta ehkäpä nyt pidän vähän aikaa hengähdystaukoa.

22.11.2010 Ei sen kummempaa

 Ajoin töihin ja takaisin

19.11.2010 No news

 Perjantai. Normaali työreissu parille asiakkaalle. Hyvältä näyttää. Löpöä kuluu, lasken keskikulutuksen. Iso kone, kaupunkiajoa. Uskalsin kaasutella hieman jo-sisäänajetuilla-talvirenkailla isommasta vauhdista Turun motaripätkällä. Ei vaihda isommalle. Outoa.

LUNTA!

18.11.2010 Talvi yllätti mersukuskin

Zzzz... voi v**tu, ulkona on 20cm lunta. Mersussa kesärenkaat. Tein aamupäivän työt kotoa käsin, odotellen aamuruuhkan laantumista. Puhelin soi kokoajan. Muillakin ihmisillä on hätä. Yritin soitella rengasliikkeisiin, milloin kiireiltäni kerkesin. Ainoastaan Konalan Renkaassa oli sopivan kokoiset vanteet mersuun suoraan hyllyssä. Sinne siis.

Soitin liikkeeseen, mistä auton ostin ja totesin, että taisi tulla aikas huono keli hakea talvirenkaita Lahdesta. Renkaat olivat kuitenkin sen verran heikkokuntoiset, että olin valmis ostamaan omaan piikkiin uudet renkaat (ja vanteet). Ei niillä vanhoilla kuitenkaan ajaisi kuin yhden talven ja senkin huonosti.
Sanoin, että voisin tulla hakemaan Puntoon jääneet tavarat (vahvistin ja subbari takakontista), sekä muun pikkutilpehöörin, kun olen saanut renkaat autoon ja käydä samalla tuomassa Punton kesärenkaat.
Myyjä kuitenkin sanoi, ettei sen takia kannata lähteä tässä kelissä ajelemaan ja lupasi lähettää tavarat matkahuollossa. Pian hän matkahuollosta pyysikin osoitettani (toistamiseen), kun olin juuttunut asiakkaan kanssa puhelimeen ja unohtanut koko homman.

Kotipihan ylämäki oli varsin haasteellinen, vaikka mersussa olikin uudet (kesä)renkaat. Automaatti W-asentoon (Winter?), sutimisen esto päälle ja nopeuden rajoittimeen 30km/h. Muutaman harjoituskerran ja pidemmän vauhdin oton jälkeen tärppäsi. Loppumatka sujuikin Konalaan suhteellisen kivuttomasti. Ah. Saksalainen insinööritaito. Kesärenkailla, kahden tonnin takavetoisella autolla, yli tuplasti isommilla tehoilla kuin edellisessä kärryssä, ilman minkään sortin luistoa. Vääntöä löytyi ***tanasti alhaisillakin kierroksilla. Mersumiehen elämä hymyili. Pääsin perille ja renkaan vaihto sujui ongelmitta. Tosin kesärenkaissa oli ongelma. Autossa oli nimittäin 3kpl 9" leveitä vanteita ja 1kpl 8" vanteita. Renkaat olivat kaikki saman kokoisia. Minua tämä hieman ihmetytti ja pyysin rengasteknikolta hieman tarkempia tietoja asiasta (renkaista sen enempää tietämättä, kuten autoistakaan). Hän kertoi, että jokaisella akselilla tulee olla saman kokoiset vanteet, jo tieliikennelainkin mukaan. Hän oli myös sitä mieltä, että edessä pitäis mieluummin olla 8" vanteet, kuin 9". Ääriolosuhteissa 9" saattaisivat olla liian leveät. Näistä ääriolosuhteista sen enempää utelematta, soittelin myyjäliikkeeseen tästä kömmähdyksestä. Vaikken autoista mitään tiedäkään, talonpoikaisjärki sanoi, että vanteiden kuuluisi olla saman kokoiset. Myyjä oli sitä mieltä, että ei kai se nyt ajamiseen niin paljoa vaikuta, ja kun (teknikolta kuulleenna) totesin, että tieliikennelaki määrää, että samalla akselilla on oltava saman kokoiset vanteet, oli vastaus että "ei kai ne poliisit niitä mittailemaan ala". Alkoi tai ei, halusin, että eteen vaihdetaan joko 9" tai mieluummin 8" vanne. Pyysin rengasteknikon selittämään asian. Sovittiin, että kysellään hinnat, ja koska todennäköisesti 4kpl vanteita on lähes saman hintainen kuin 1kpl, voin toimittaa ko vanteet Lahteen (mistä auton ostin). Myyjä lupasi myös ottaa yhteyttä auton myyneeseen tyyppiin, ja kysellä, jos tässä olisi sattunut jonkin näköinen erehdys, kuten itsekin epäilin ja ottaa sen jälkeen yhteyttä minuun. Rengasteknikko lupasi hintatiedot seuraavan viikon keskiviikolla. En halunnut ruveta kuljettelemaan kesärenkaita pitkin ja poikin, joten sovittiin, että sain jättää renkaat "parkkiin" Konalan Renkaaseen. Erinomaista palvelua!

Rengasliikkeen omistaja(?) juoksi perässäni pihalle. Hän sanoi, että moottorista kuuluu outoa ääntä. Väänsin mersun uudelleen käntiin ja menin kuuntelemaan hänen kanssaan. Nakutus oli kuulemma se outo ääni. Itse muistelin, että vm 86 diesel mersu aikoinaan piti juurikin samanlaista ääntä. Tiedä häntä. Kysäisin, että eikös tämä ihan normaalia ole? Hän sanoi, että pistetäänkö hänen mersu tuohon vierelle, niin kuullaan se "oikea" ääni. "Pyh!", ajattelin edelleen ylpeänä ostoksestani. Omistajalla on kuitenkin uudempi bensamersu. Ei 300TD:tä. On kai niissä erilaiset äänet.
Ajelin töihin hymyillen, tupakoitsevat työkaverit katselivat uutta pirssiä innoissaan.

Muutamat innokkaat katselivat mersua työpaikan parkkipaikalla. Hyvän näköine ulkoa. Mutta kuskin penkki ja ovi on aika kulunut. Pitävätkö kilsat paikkansa? Pitävät, vakuutin heille. Helsingissä tarkastettu myyjän mukaan.
Seuraavalla kahvitauolla tarkasteltiin konehuonetta. Siistiltä näyttää. Kutoskone. Moottoria lähimmästä flektistä kuitenkin puuttuu yksi lapa, ja toinen on halki, mutta teipattu kiinni. Peräkonttikin oli oudon kolho ja ruosteinen. Mutta ei hätää, pikkurahalla näistä selvitään. Kuskin penkin säädöt eivät tunnu toimivan oikein kunnolla. Ajelin kotiin ja säädin matkalla parkkihallissa penkin uusiksi. Nyt on hyvä näkymä ulos.

Kotipihaan saavuttuani aloin tutkia autoa "tarkemmin". Mukana oli paljon omaa sälää, mistä piti päästä eroon. Yllätyksekseni löysin auton hanskalokerosta (jota en aiemmin ollut aukonut) tullin paperit, jossa yllättäen kerrottiin, että auto on kuin onkin tuotu ulkomailta. Verovelvollinen T.L 1.4.2009. Helvettten. Aika huonosti oli näköjään autoliike auton historiaan perehtynyt. Samasta nipusta löytyi myös katsastuksen tarkastuskortti. Tiedot samat, kuin ostetussa autossa (herätti taas hieman lisää luottamusta). Kilometrit 194tkm, eli ihan äskettäin ja pvm, 5.11.2010. Kaikki kunnossa!, riemuitsin. Kai tämä Sakasta on tuotu, niinkuin muutkin mersut Suomeen. Ainakin jossain kohden.
br>

17.11.2010 Tarina Baijerilaisesta unelmasta alkaa

 Olen mainoksen uhri. Sähköpostiini pläjähti ilmoitus MB E 300TD:stä, juuri kun olin sopinut tapaamisesta toissapäivänä Jyväskyläläiseen autoliikkeeseen. Erona tässä autossa oli hinta, 2500e halvempi, sekä kilsoja 30tkm vähemmän (195tkm). Hölmöhän tuota olisin, jos en kävisi katsomassa. Vasta katsastettukin ja ilmoituksen mukaan huippukuntoinen yksilö. Varustelistakin oli reilumpi kuin JKL:n autossa. Soittelin muutamalle kaverille, jotka mersuista ja autoista ylipäänsä tiesivät, että mitä kannattaisi pitää silmällä.

Paikanpäällä auto näytti olevan juuri sitä mitä oli sovittu. Kävin koeajolla ja auto tuntui yllättävän "notkealta". Noh, enpä ollut isoa autoa ajanut aikoihin Puntolla viimeiset 70tkm. Moottorista kuului outo ääni isommalla kaasulla. Aivan kuin vanhat vapaasti hengittävät volkkarin moottorit. Tai tuohilastut, joita pyykkipojilla penskana kiilattiin polkupyörän pinnojen väliin. Noh, isosta ja vahvasta moottorista varmaan pitää kuuluakin ääntä. Samaa totesi myyjä. Kyselin myös auton historiasta. Myyjä ei ollut varma, onko auto ns. "Suomi-Auto".

Parkkitutkaa en saanut toimimaan. En ehkä osannut käyttää. Takakonttikaan ei auennut avaimella, vaikka sinne lukkosulaa työnnettiin. Jäätynyt. Hyvin pesty, kuten myyjä totesi. Samoin kuin takaikkunat. Kuskin penkin kangas on kulunut puhki. Tämän pitäisi heläyttää hieman varoituskelloja, mutta myyjä sanoo, että Helsingissä on tarkastettu, että kilsat pitävät paikkansa. Kuskin ovi menee hiukan huonommin kiinni kuin muut ovet. Takalasissa on outo tummennus, joka tekee näkymästä taakse todella epäselvän. Ei pelkästään tummennetun. Kuskin puolen peilissä on joku kultainen/kuparinen pinnoite, ainakin puoleen väliin asti.

Huoltoaseman valoissa tutkailtuna auto näytti todella näyttävältä. Ei kuhmuja, pieni naarmuja siellä täällä, mutta ei mitään häiritsevää. Helmat oli tummat ja näyttivät asiallisilta siinä valaistuksessa. Ajelin auton takaisin liikkeen pihaan, kyllähän tästä kaupoille päästään. Edelleen ilahtuneena auton yleisilmeestä, ja siitä, että myyjäkin oli sitä mieltä, että kyseessä oli valioyksilö, kyselin vielä talvirenkaiden perään. Ne löytyikin, tosin ilman vanteita ja aika huonokuntoiset. Kun se takaluukkukaan ei auennut, sovittiin, että sulatellaan luukkua huomenna, kun joudun kuintenkin tuomaan Punton kesärenkaat myyjälle.

Kaupat sovittiin, nimet paperiin ja pitkän odotuksen jälkeen onnellinen mersukuski ajeli kotia kohti saksalaisella ylpeydellään. Dieseliä kului matkalla yllättävän paljon. Noh, kone on iso ja kävi hieman kylmänä. Kyllähän se iso kone hörppääkin, ajattelin. Perillä parkkipaikalla keksin, miten takaluukku aukaistaan sisältä käsin. Toimihan se. Avain vain ei edelleenkään istunut takakontin lukkoon.
Kauniita unia, mersumies.

22.10.2010 Outlook ja mystiset GPO:t

 Jos jostain syystä tuntuu, että haluat käpistellä korporaatiosi Outlookkien(2007) spämminsuodastusta helpolla (ja hauskalla!) tavalla, ja jostain syystä tuntuu, että safe senders listin importtaaminen ei toimi kirveelläkään, niin lisääpä outlookin adm filen kärkeen rimpsu (heti siihen ekan rivin (;// _lcid="1033" _version="12.0.6035" tms )jälkeen..):

CLASS USER
CATEGORY "Junk E-mail For Outlook 2007"
KEYNAME Software\Policies\Microsoft\Office\12.0\Outlook\Options\Mail
POLICY "JunkMailImportLists"
VALUENAME JunkMailImportLists

VALUEON NUMERIC 1
VALUEOFF NUMERIC 0

END POLICY
END CATEGORY

Toivottavasti muistan myös itse tämän seuraavalla kerralla..

Ja mitä tulee allaolevaan WD:n levyyn, se uusi takuusta tullut (kallillla rahalla postitettu) hajosi alle kuukaudessa.
Arvatkaapa huviksenne, lähetänkö uudestaan takuuseen? Tai ostanko yhtään-WD-vitun-mitään koskaan. Pohja se on miunkii säkissäin.
Seuraavana hankintalistalla on siis mitä todennäköisimmin Buffalon w2k3r2 storage serverillä varustettu purnukka, lahjoituksia otetaan vastaan..

19.04.2010 Western Digital ja hajonnut kovalevy

 Pari vuotta enemmän ja vähemmän tarkoituksen mukainen WD:n ulkonen kovalevy otti ja sanoi sitten sitten elektroniikkapuolelta sopimuksensa irti. Levyt pyörähtävät korvin kuultavasti käyntiin, joten en jaksanut huolestua asiasta vielä aivan totaalisesti. Boksi oli kuitenkin saumattu aika tukevan näköisesti kiinni, joten ajattelin, että kysäisempä varmuuden vuoksi WD:ltä, että saako laitetta purkaa itse, että saisi datat talteen. Pian saapunut vastaus kertoi, että ei saa. vaan yksikkö on lähetettävä WD:n valtuuttamaan datan palautusliikkeeseen (omalla kustannuksella) jossa data yritetään palautttaa (omalla kustannuksella). Muutaman päivän asiaa pohdittuani, tulin siihen lopputulokseen, että luultavasti purkin mukana ei juurikaan sellaisia bittejä ole, mistä ei olisi kopiota muualla, joten "pitäköön tunkkinsa". Nyt vain sitten odotellaan, milloin uusi levy lennähtää tuhkapilven läpi kotiovelle. Ja vältellään jatkossa samanmoisia tuotteita.

13.04.2010 Lähinnä muistiinpanoksi itselleni, tulevia taisteluja varten.

 On se sitten vaan tehty saatanallisen vaikeaksi kopioida profiili Win7:ssa. Vanha kunnon (omasta mielestäni) hyvin toiminut "copy to" -nappula on disabloitu. Skenaariossa, jossa esim. workgroupissa oleva kone pitäisi siirtää domainiin ja saada käyttäjän profiili siirtymään, näytti perinteisin konstein melkoisen haasteelliselta, koska esim. manuaalinen kopiointi tai profiilin uudelleen nimeäminen ja oikeuksien antaminen uudelle käyttäjälle ei oikein onnistunut. Tunnin foorumien selailulla, huomasin, etten ollut ainoa tämän ongelman kanssa painiva.
Niin kauan kuin MS kieltäytyy tarjoamasta asiakkailleen virallista vaihtoehtoa, tämän linkin takaa löytyy ohjelma, jolla tuon "copy to" -taikanappulan saa enabloitua. Hyvinkin pikaisella testauksella, ainakin suurin osa asetuksista näyttäisi olevan kohdillaan. Ainoastaan messenger oli kadottanut historianta ja kirjautumistietonsa, palomuurista oli kadonnut osa asetuksista ja työpöydältä gadgetit. Kuitenkin huomattavan paljon tyhjää parempi.

Edelliseen postaukseeni liittyen, lienee paikallaan jakaa myös (ainakin väliaikaisesti) ruusuja. Soittelin FlexiFrontin asiakaspalveluun iltapäivällä ja hyvinkin lyhyen jonotuksen jälkeen puhelimeen vastattiin. Selitin tilanteen asiakaspalvelijalle. Kuulemma olisi pitänyt perua joku automaattinen jäsenyys (vaikkei tällaista pitänyt edes olla olemassa?) ja jatkolähetykset. Hän kuitenkin neuvoi minua palauttamaan terät asiakaspalautuksena, joten kuluja siitä ei minulle koituisi. Kysyin myös ensimmäisen 3,50e laskun perään. Lasku on kuulemma aina samassa osoitekortin kanssa, joten lienee mennyt sitten roskiin. Muistutus oli kuulemma jo matkalla, mutta ystävällinen asiakaspalvelija sanoi, että riittää kun maksan sen 3,50, muistutusmaksun voisin jättää maksamatta. Ilmeisesti hyvääkin asiakaspalvelua on vielä olemassa!

12.04.2010 Tapaus FlexiFront

 Kun joku kaunis iltapäivä muutama kuukausi takaperin ajelin kotia päin, sain mielenkiintoisen puhelun. Ystävällinen naisääni tiedusteli, miten usein ja millä ajan partaani. Ja kuinkas ollakaan, hänellä kuin aivan sattumalta oli minulle hyviä uutisia. Kilpailevan tuotemerkki oli juuri tullut markkinoille, tarjoten edullisia tutustumistarjouksia. Varren ja 5kpl teriä saisi postimaksujen hinnalla muutamalla eurolla, ja jos siltä tuntuisi, niin jatkossa teriä aina vähintään 50% halvemmalla kuin kilpailevalta merkiltä. Puhelimessa muistettiin moneen kertaan mainita, että automaattisesti minulle ei lähetetä mitään, enkä sitoudu mihinkään jatkotilaukseen.
Olin jo kerennyt unohtaa koko asian, kun muutama viikko puhelun jälkeen postista kolahti outo paketti. Sieltä paljastui upouusi partahöylän varsi, kätevästi kolmessa ei-koottavassa osassa. Ainakaan FlexiFrontin lupaus asiakkailleen "Aina huippulaatua" ei siis pitänyt paikkaansa. Heitin varren kappaleet ja terät roskiin ja ajattelin, että kaipa sieltä se lasku jossain vaiheessa postikuluista tulee, parin euron takia ei viitsi ruveta kitisemään.
Laskua ei kuulunut. Eikä ole vieläkään kuulunut. Sen sijaan, sain tänään uuden paketin Flexifrontilta. Täysin yllätyksen ja pyytämättä, he olivat päättäneet lähettää minulle paketillisen teriä, edulliseen hintaan 13,40e, lasku tuli myös tällä kertaa mukana (joten voinen odotella piakkoin perintäkirjettä ensimmäisen lähetyksen postikuluista). Mukana tuli myös saatesanat "Saat nyt jatkossa uudet paketit 3 kuukauden välein, mutta voit tietysti vaihtaa sen itsellesi sopivaan vaihtoehtoon".
En ole kovin ahkera parran ajaja, mutta 12 terää kolmessa kuukaudessa (terä per viikko) kuulosta aika kovalta tahdilta. Kilpailevan merkin teriä voi huoletta käyttää kuukauden, parikin. Mikä siis olisi itselleni sopiva vaihtoehto? Ehkäpä se kilpaileva merkki, joka ei pakko-ostata teriään "kätevästi kotiin asti toimitettuina".
Yritin pirauttaa flexifrontin asiakaspalveluun, mutta asiakasystävällisesti aukioloajat ovat arkisin 09-15. Toivottavasti jatkoa ei seuraa.

27.03.2010

 Ensimmäinen postaus.
Yritin ostaa lähellä sijaitsevista kaupoista seuraavat tuotteet: Pienipäinen hammasharja (ei lasten), Sensodyne Fluor hammastahnaa, perunakroketteja, RUOTSALAISTA maitoa, lasinen uunivuoka, sekä A/A-usb-kaapeli. Ensin Anttilaan vuokaa hakemaan - ei ole. Ostin tarjousleffan. Myöskään USB-kaapelia ei ollut, joten ajattelin ajaa Partcoon ostamaan sen. Partco oli sulkenut ovensa tuntia aikaisemmin remontin takia. Itseasiassa koko Maiju Lassilan tie oli poikki remontin takia. Seuraavaksi lähellä sijaitsevaan K-kauppaan ostamaan loput artikkelit - joita ei tietenkään ollut. Ostin suomalaista maitoa ruotsalaisen tilalle, hammasharjan, -tahnan ja perunat jätin **tutuspäissäni ostamatta kokonaan. En nyt tiedä, onko asiakkaassa vika vai ollaanko tässä jotenkin henkisesti siirtymässä takaisin Neuvostoliittoon. Pitäisi varmaan juoda enemmän, niin ei törmäisi tällaisiin arkisiin pikkuongelmiin.